Sain kantaa uurnan kappelilta haudalle ja se oli minulle tärkeä hetki, moni ei olisi siihen pystynyt ja uurna painoi aika paljon, en meinannut jaksaa, mutta periksi en antanut. Tuntui,että mummo haluaisi minun tekevän sen pienen palveluksen kohti viimeistä matkaa..
Tässä ollaan uurnan kanssa lähdössä kohti hautaa:
Tähän voisin liittää Apulannan Armo-kappaleen lyriikoita,ne sopii niin hyvin tuohon hetkeen:
"Viimeiseen tiimaan
Tähän päättyy paljon hyvää, paljon kaunista
Jonka raajat kuolleet on
Tän täytyy mennä näin
Vaikka tahtoisin kieltää, koittaa säilyttää
Mutta tiedän et on turhaa
Armoo viivyttää"
Onneks serkulla oli puolijärkkärikamera kahvitilaisuudessa niin saatiin tälläsiä kuvia:
Mummon poismenosta on kulunut kohta puoli vuotta mutta ikävä riistää sydäntä silti ja voimakkaasti.
Lepää rauhassa nyt siellä jossain♥ Sinun muistollesi lempikappaleesi:
Neljänsuora-Siipirikko
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti